Straks etter sentrum begynte oppoverbakkane. Då gjekk det saktare. David budde på den andre sida av bygda, og det tok nesten tjue minutter å sykle opp dit. Men i dag gjekk det tregare enn normalt.
- Vi må ta ein pause, ropte eg til Jenny då vi passerte den gamle barnehagen. - Eg er sliten!
Jenny hoppa av sykkelen og trilla han eit stykke oppover vegen så eg kunne ta henne igjen.
-Du brukte ikkje å bli så fort sliten før, sa ho.
- Kanskje eg er i ferd med å bli vaksen, lo eg. - Vaksne orkar jo ingenting.
Alf Kjetil Walgermo: Mitt bankande hjarte
Cappelen Damm, 2011Amanda on 13 ja puoli vuotta ja rakastunut ensimmäistä kertaa. Koulun kivoin ja komein poika David tuntuu saavuttamattomalta kuin tähdet taivaalla, mutta sitten tapahtuu pieniä ihmeitä ja he alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. Juhannusyönä, juuri kun David aikoo suudella häntä, Amandan sydän pettää.
Sairaalassa Amanda saa kuulla, että hänen sydämensä on vakavasti sairas: se on liian suuri eikä enää jaksa. Ainoa toivo on sydämensiirto. Alkaa pitkä ja tuskainen odotusaika. Ysiluokka pyörätuolissa on melkein kuolemaakin kamalampaa, mutta onneksi Amandalla on David ja bestiksensä Jenny, joita ei nolota hengailla hänen kanssaan koulun pihalla. Kolmikolla on myös unelma... he ovat rakentamassa lauttaa, ihan kuin Thor Heyerdahl aikoinaan, ja aikovat seilata sillä vuonon saariin seuraavana kesänä. Mutta jos Amanda ei saa pian uutta sydäntä, hän ei elä seuraavaan kesään.
Tarinautti lokikirjaan: Tämä on ihana kirja, ja vielä ihanamman siitä teki nynorsk. (Norjassa on kaksi virallista kielimuotoa, bokmål ja nynorsk, joista enemmän käytetty bokmål on minulle tutumpi. En ole ennen uskaltautunut lukemaan nynorskiksi kokonaista kirjaa, ja taisin vähän jännittää miten se sujuisi. Turhaan jännitin, lukeminen ei tuntunut ollenkaan raskaalta vaan nautin jokaisesta sanasta. Nyt syttyi nälkä lukea lisää!)
Kielestä riippumatta Mitt bankande hjarte on kaunis ja koskettava nuortenkirja, joka tempaa aikuisenkin lukijan mukaansa täysin. Urheilullisen Amandan heikkeneminen ja pelot ovat liikuttavaa luettavaa, ja silti kirja välttää itsestäänselvimmät kliseet. Kirja osaa yllättääkin monessa kohtaa, ja pidin kovasti myös vanhan Lia-Larsin avaamasta näkökulmasta Jennyn sukuun. Kun Jenny alkaa nähdä itsensä osana suurempaa kokonaisuutta, hän saa voimaa tehdä oikeita ratkaisuja, vaikka ne vaativatkin paljon.
Minulla on hyllyssä vuoroaan odottamassa Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen, ja onkin kiintoisaa nähdä miten samanlaisia tai erilaisia nämä kaksi kirjaa ovat. Aika paljon vaaditaan, jos Downham aikoo tämän pestä!
Summa summarum: Kan eit hjarte svikte? Det gjer meg trist. Det er der eg kjenner eg er glad i mamma og pappa. Det er der det bankar når eg tenker på David.
Kven blir eg viss eg får eit nytt hjarte?
Loppukevennys: Kolmivuotias tyttäreni katsoi takakannessa olevaa ihmissydämen kuvaa ja kysyi mikä tuo on. Kerroin sen olevan sydän. Tytär totesi tuumivasti: "Ei se näytä sydämeltä... se näyttää vähän möröltä!" :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.