bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 14. syyskuuta 2012

Sarjakuvaperjantai: Ystäväni varjo


Minulla on ollut oireita nyt viitisen vuotta. Mykkyyttä. Vakavuutta. Pistoja sydämessä. Tiedän, että hoitamattomana se voi johtaa masennukseen, muihin sairauksiin tai jopa ennenaikaiseen kuolemaan.

Anne Muhonen: Ystäväni varjo, 2009

Liian ujo, liian turvallinen, tuon näköinen, tylsä. Et uskalla iloita, huolehdit liikaa, olet omien tapojesi vanki. Näin soimaa itseään Anne Muhosen nuori ompelijatar - sillä onhan hänessä oltava vikaa, eihän hän muuten olisi aina yksin. Vai voisiko yksinäisyys olla tartuntatauti?  Jospa hänen ruumiinsa erittää jonkinlaista yksinäisyyshormonia, joka saa kaikki karttamaan häntä? 

Itsetunnon ollessa alhaimmillaan tyttö löytää yllättävän ystävän: oman varjonsa, joka alkaa puhua hänelle. Tyttö viihtyy varjon seurassa, ehkä siksi että varjo on rohkea ja suulas, jopa tahattoman röyhkeä - siis tytön täysi vastakohta, kaikkea sitä mitä tyttö itse ei uskalla olla.

Ystävänsä varjon kanssa tyttö rohkaistuu rikkomaan rajojaan, kokeilemaan juttuja joita ei koskaan ole tehnyt - ja hitaasti viriää varovainen toivo: ehkä yksinäisyydestä on sittenkin mahdollista parantua? Ja jos ei ole, niin ehkä sen kanssa voi ainakin oppia elämään.

Ystäväni varjo on sarjakuvaa nuoruudesta, luonnollisena kohderyhmänä nuoret. Vaikka päähenkilö on jo työelämässä kiinni, on hänessä vielä aimo annos nuoruuden raikasta naiiviutta ja mielikuvituksen lentoa. Piirrosjälki on pehmeän tyttömäistä, huumori on yhdistelmä koululaisvitsejä ja orastavaa aikuisen sarkasmia. Sivujen alalaidasta löytyy englanninkielinen käännös. Kirja siis sopii myös englannintunnille tai itseopiskelun tueksi.


Tarinautti lokikirjaan: Löytöretkeni sarjakuvan maailmoihin jatkuvat kotimaisin voimin. Anne Muhosen sympaattinen omakustanne herätti kiinnostukseni söpöydellään, jonka alta aistin pilkottavan mukavasti muitakin tasoja. Mitään elämää suurempaa tässä ei tapahdu, eikä taiteilija sitä edes yritä. Lopputulos on lämminhenkinen, elämänmakuinen sarjissatu, joka sai hymynkareen huulille.

Loppuratkaisu ei sorru romanttisuuteen, ja muutenkin kirja puhuu lempeän vakavasti vaivasta, josta toisinaan kärsii jokainen ja kroonisestikin aivan liian moni. Yksinäisyys ei ole vain vanhusten vaiva, ja identiteettiään etsivälle nuorelle se voi olla kipeä paikka. Tätä nopealukuista albumia voisikin suositella vaikka koululuokan luettavaksi, vanhemmille tai vapaaehtoistoimijoiden koulutukseen keskustelun sytykkeeksi ja kokemusten jakamisen pohjaksi. Kannattaa tutustua, jos aihe yhtään liippaa läheltä tai muuten kiinnostaa!


Summa summarum: Sydämellinen, viisas ja haikeanhauska yksinpuhelu yksinäisyydestä kahdella kielellä.



10 kommenttia:

  1. Onpas mielenkiintoinen kirja aiheensa puolesta! Selvästi sarjakuvaa, joka saattaisi puhutella minua. Olen vähän laiska sarjakuvien suhteen, huomaan. Kiitos jälleen vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe sai minutkin kiinnostumaan, ja toteutus oli raikas. Yksinäisyys on aiheena myös haastava, onneksi tässä ei menty säälittelyn ja/tai patetian puolelle. Tämä voisi myös avata siltoja keskustelulle, jos joku perheessä / porukassa kokee yksinäisyyden taakaksi. Toivottavasti tämä löytyy kirjastoista muualtakin kuin Oulusta!

      Poista
  2. Kuulostaa tosiaan kiintoisalta! Sarjakuvia en lue oikeastaan ikinä, lukuun ottamatta lehtistrippejä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, minäkään en nuoruusvuosien jälkeen ole juuri sarjishyllylle eksynyt. Siksi nyt tämä pikku projekti, jonka parissa huomaan viihtyväni yllättävän hyvin.

      Poista
  3. Sinulla on kyllä myös ollut hyvä sarjakuvavaisto, itse pidin myös tästä kovasti, kuten myös jatko-osastaan Varataivaasta. Muhosen tätä edeltävät Ada-minialbumit olivat ihan sujuvaa teinisarjista mutta niiden tekijä oli vielä "kehityskelpoinen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistänpä mieleeen tuon Varataivaan! Sinähän voisitkin suositella minulle jotakin, kun tunnut olevan sarjiksesta perillä. Ajattelin vielä muutaman kotimaisen lukea ja sitten siirtyä vaihteeksi ulkomaisen sarjakuvan pariin.

      Poista
    2. (Siitä sarjakuvavaistosta on kyllä enimmäkseen kiittäminen Oulun kaupunginkirjaston uusia nettisivuja, joka ansiokkaasti esittelee kiinnostavia tärppejä eri genreistä mukaanlukien sarjikset!)

      Poista
    3. Eli peukutukset Oulun kirjastovinkkareille :)

      Se Varataivas tosiaan kannattaa lukea tämän jatkoksi. Mitäköhän muuta...blogeissa on lueskeltu MA Jeskasen Perkelettä ja Reetta Laitisen Kirjailijaa ja Madamea, molemmat mainioita teoksia (joskin Perkeleen jotkut jutut saattavat mennä turhan rankoiksi jos ei kauhusta tai trillereistä perusta).
      Tiitu Takalo on tutustumisen arvoinen, esim. lyhyiden tarinoiden kokoelmansa Jää.
      Tai omalaatuisempaa sarjakuvallista ilmaisua mutta hyviä tarinoita tekevä Kaisa Leka, joka tosin tekee sarjakuvansa englanniksi...mutta itse pidin kyllä kirjoista I Am Not These Feet, The Death of Tuomas Mäkinen, On the Outside Looking In ja Tour d'Europe...

      Mutta niihin ulkomaalaisiinkin sopii sitten siirtyä :)

      Poista
    4. Oi miten ihanan pitkä ja kutkuttava vinkkilista! Englannin kieli ei ole ongelma, omat lapsenihan puhuvat toisena äidinkielenään enkkua :) Laitanpa nimet listalle ja katson, mitä noista kirjastosta löydän. Ja ulkomaisistakin otan toki vinkkejä vastaan.

      Poista
  4. Täytyypä pitää tämä mielessä, kun seuraavan kerran haahuilen kirjaston sarjishyllyn edessä. Tunnen sarjakuvaa genrenä aivan liian huonosti, joten voisin jossain vaiheessa syventyä siihen enemmänkin. Kiitos vinkistä ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.